Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus

Lukemisen erityisvaikeudesta käytetään arkikielessä nimitystä lukivaikeus (lu=lukeminen, ki=kirjoittaminen). Lukivaikeudella saatetaan tarkoittaa vain lukemisen vaikeutta, mutta toisinaan siihen sisällytetään lukemisen ohella myös oikeinkirjoituksen vaikeus. Lukemisen vaikeudet ilmenevät eri tavoin: lukemisen hitautena, virheellisyytenä tai molempina. Oikeinkirjoituksen ongelmat näkyvät puolestaan virheellisyytenä, kirjoittamisen työläytenä ja hitautena tai molempina.

Lukivaikeus voi olla joko osa laajaa kielellistä häiriötä tai erityisvaikeus, johon liittyy vähän kielellisiä vaikeuksia. Lukivaikeuden taustalla tiedetään olevan varhaisen neuraalisen kehityksen poikkeavuuksia, jotka suurelta osin selittyvät perinnöllisillä tekijöillä. Lievät neuraaliset poikkeamat keskushermoston toiminnassa puolestaan tuottavat ilmeisesti kapea-alaisia kielellisen prosessoinnin ongelmia, jotka vaikuttavat luku- ja kirjoitustaidon kehittymiseen.

Vaikka lukemisen vaikeuden syiden yksityiskohdissa on vielä paljon selvitettävää, nykytiedon valossa on kyseessä kielellinen oppimisvaikeus, jonka ydinvaikeudet liittyvät kielen äänteellisen tiedon käsittelyyn. Lukivaikeus näkyy usein työläytenä ja hitaana etenemisenä kaikissa lukemaan oppimisen vaiheissa. Aluksi lapsen saattaa olla vaikeaa oppia ja muistaa kirjainten nimiä tai kirjaimia vastaavia äänteitä. Osalle lapsista äänteiden yhdistämisen oppiminen on hankalaa. Silloinkin, kun lapsi on oivaltanut äänteiden yhdistämisen periaatteen ja lukee jo tarkasti, hänen lukemisensa on yleensä hidasta eikä sujuvoidu samassa tahdissa kuin luokkatovereilla. Lukeminen saattaa jäädä vuosienkin harjoittelun jälkeen hitaaksi.

Samoin kuin lukemaan oppimisen vaikeus, kirjoittamisenkin vaikeus näkyy aluksi siten, että lapsi oppii hitaasti äänteitä vastaavia kirjainmuotoja. Kirjainmuotojen mielestä hakeminen ja niiden tarkan ulkoasun muistaminen saattaa olla hankalaa. Lisäksi lapsi saattaa kirjoittaessaan kiinnittää huomionsa vain sanassa selvästi erottuviin äänteisiin, minkä seurauksena vain muutama kirjain sanasta näkyy kirjoitettuna. Kirjoittamisvaikeuksien vuoksi lapsi voi jättää runsaasti kirjaimia merkitsemättä tai kirjoittaa sanaan niin monta väärää kirjainta, ettei lukija pysty edes arvaamaan, mitä sanaa on yritetty kirjoittaa. Erityisen haasteellisia ovat äng-äänteen tunnistaminen sekä äänteiden keston havaitseminen ja merkitseminen. Sanatason oikeinkirjoittamisen vaikeuksien ohella lapsen voi olla vaikea hallita kirjoitettavaa kokonaisuutta, kuten sanavälejä ja lauserajoja.

Lukivaikeudesta seuraa usein laajempia oppimisen vaikeuksia, koska heikko lukutaito hidastaa ja vaikeuttaa luetun ymmärtämistä.

Lukivaikeudet ilmenevät äidinkielen lisäksi myös kaikessa kirjoitettua kieltä vaativissa tehtävissä. Luetusta tekstistä pääasioiden ymmärtäminen ja oleellisen tiedon löytäminen voivat jäädä puutteellisiksi. Lukivaikeus aiheuttaa myös vieraan kielen oppimisen ja opiskelun vaikeutta. Erityisesti uusien sanojen muistaminen, oikeinkirjoitus, kuullun ymmärtäminen ja ääntäminen voivat tuottaa vaikeutta. Lukivaikeus voi aiheuttaa ongelmia myös matematiikassa; sanallisista tehtävistä selviytyminen voi olla hankalaa.

Lukivaikeudet saattavat aiheuttaa monenlaisia seurannaisvaikeuksia koulunkäynnin ja elämän edetessä. Heikko koulumenestys ja vaikeudet lukemisessa voivat jo varhain heikentää yksilön käsitystä itsestään oppijana ja siten vaikuttaa myöhemmin tehtäviin valintoihin esim. ammatin suhteen. Lukivaikeus on yleinen stressitekijä, joka voi olla yhteydessä esim. koulu-uupumukseen. Lisäksi lukivaikeuksiset usein kokevat turhautumista, häpeää ja leimautumisen pelkoa.

Lukivaikeutta on mahdollista tutkia ja kuntouttaa. Lukiopetuksen ja kuntoutuksen lähtökohtana tulee aina olla mahdollisimman tarkka selvitys lapsen luku- ja kirjoitustaidon kehittymiseen liittyvistä valmiuksista, taidoista ja ongelmista. Lukivaikeuksisen kohdalla varhainen puuttuminen on ihanteellisinta. Parhaimmillaan lukivaikeuteen annettava tuki on intensiivistä, yksilöllistä ja systemaattista lukikuntoutusta.

Lähteet:
Ahonen,T., Siiskonen, T., Aro, T. (2001). Sanat sekaisin? Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

Ahonen, T., Aro, T. Oppimisvaikeudet. Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena. Atena 2003.

Kultti-Lavikainen, N., Katajamäki, J., Aro, T., Aro, M. Kummi 5. Arviointi-, opetus- ja kuntoutusmateriaaleja. Aikamatkalla. Niilo Mäki Instituutti 2007.